Rantoja puhdistaessa oppii itsestään

8.6.2017

Hämeenlinnan sukeltajissa korostetaan jo peruskurssista lähtien talkootyön merkitystä. Muutamana vuonna Hämeenlinnan Sukeltajat ovat käyneet puhdistamassa kunnan uimarantoja pientä korvausta vastaan. Miksi tätä työtä tehdään?

Vesihän on kylmää alkukesästä ja joillakin paikoilla niin sameaa, että hyvä jos näkee omaa nenäänsä kauemmaksi. Mutta silti Sukeltajaliiton puheenjohtaja Tero Lehtonen, pitkäaikainen Hämeenlinnan sukeltajien kouluttaja, pukee päälleen kuluneen kuivapukunsa, kapuaa seuran hienosti koristellun pakettiauton rattiin ja suuntaa siivoamaan rantoja samoin kuin seuran muutkin jäsenet. Miksi? Koska sillä on merkitystä.

Talkootyöllä on merkitystä paitsi jokaiselle uimarannan käyttäjälle, myös kunnan virkamiehille ja luonnolle. Sukeltajat tutkivat laiturien vierustat ja raportoivat kunnalle mahdollisista puutteista. He keräävät laiturien ympäristöön järven pohjaan levittäytyneet roskat ja poistavat suuremmat ja mahdollista vaaraa aiheuttavat uppotukit ja oksat. Samalla tutuksi tulleet vedet saavat silmämääräisen arvion pinnan alta, missä kunnossa ne ovat tänä vuonna verrattuna edellisvuoden samaan ajankohtaan.

Viime vuosina muutos on ollut parempaan päin, kun lasipullojen määrä on huomattavasti vähentynyt. Viimeisimmällä kierroksella pohjasta noukittiin muun muassa muutamat bikinit ja uimapuku, epämääräinen määrä silmälaseja, snorkkeleita ja maskeja. Eräs joulukuusi oli päättänyt piiloutua yhden rannan laiturin alle. Täytyy sukeltajana kuitenkin myöntää, että inhottavimpia ovat ne ihmisen jättämät jäljet, jotka olisi voinut olla jättämättä. Ja niitähän riitti. Rannan sijainnilla on kuitenkin tähän huomattava vaikutus. Toiset ovat melkeinpä luonnonpuhtaita, osassa taas roskan määrä on kuvottava. Onneksi on supermiehiä ja -naisia, jotka jaksavat tätä välillä epämiellyttävää hommaa tehdä. Ja joku, joka jaksaa antaa esimerkkiä!

Rantojen puhdistuksen anti ei mielestäni lopu siihen, että on mahdollisimman turvallista pulikoida kesällä kunnan uimarannalla. Tällä räpiköinnillä huonossa näkyvyydessä on myös koulutuksellinen ulottuvuus. Kokeneempien sukeltajien mukana vasta sukelluksen aloittaneet pääsevät todelliseen tulikasteeseen: mitätön näkyvyys, jossa jotain pitäisi tehdäkin. Rantoja siivotaan useampi kerralla joskus kovallakin tahdilla, kun sovittu aikataulu alkaa pettää – kuitenkaan terveyttä ja turvallisuutta vaarantamatta. Hyvänä esimerkkinä pidän tilannetta, jossa juuri kuivapukukurssin käynyt henkilö toteaa seuraavana aamuna, että maksimissaan parin metrin syvyydessä käyneenä, neljä rantaa siivonneena, olo oli kuin olisi tehnyt kunnollisen punttisalitreenin edellisenä iltana.

Tässä on yksi syy, miksi itse käyn koluamassa rantoja huonossa näkyvyydessä. Vaikka vasta kolmas sukellusvuoteni Suomessa käynnistyi, niin haluan korostaa, että turvallinen sukeltaminen lähtee siitä, että tuntee itsensä. Mikäpä parempi tapa treenata sitä kuin puhdistaa rantoja kokeneen sukeltajan seurassa ja siinä huomata, miten oma keho reagoi tällaiseen outoon rasitukseen.

Teksti: Sanna Siltanen, Hämeenlinnan Sukeltajat ry

---