MAKrolevien uudet nimet

24.5.2017

Kuka muistaa vielä kiistelyn siitä, voiko maamyyrää sanoa kontiaiseksi? No, nyt keskustelun voi aloittaa makrolevillä. Rakkolevästä nimittäin tuli rakkohauru. Mutta aloitetaan tarina alusta.

Muutamia vuosia sitten Luonnontieteellinen keskusmuseo sai uuden nimen LUOMUS. Samalla päätettiin saattaa loppuun pitkään hautunut projekti, suomenkielisten nimien antaminen kaikille Suomen ja muutamille naapurimaidenkin makroleville eli silmin nähtäville suuremmille leville.

Suomen Biologian Seuran Vanamon asettama leviennimeämistoimikunta tarttui toimeen ja keräsi ensin kaikkien nimettävien makrolevien tämänhetkiset tiedot. Ensin tarkistettiin levien taksonomia – se on muuttunut huomattavasti parin viime vuoden aikana, kun erityisesti DNA-teknologia on tuonut muutoksia sukulaisuussuhteisiin. Uudet suomenkieliset nimet haluttiin vastamaan todellisia sukulaisuussuhteita. Lisäksi muutamista eri levistä oli ristiin puhuttu monella samalla nimellä.

Tutkija, levä- ja näkinpartaisasiantuntija Marja Koistinen Helsingin yliopistosta ja Luonnontieteellisestä keskusmuseosta kertoo: ”Rakkolevä oli hyvä nimi niin kauan, kun meillä oli Itämeressä Suomen rannikolla vain yksi laji. Sitten Merenkurkusta löytyi toinen Fucus-laji, jolla ei ole rakkoja ja jonka DNA on erilainen. Myös naapurimaiden levien opetusta varten piti nimetä muitakin Fucus-suvun lajeja, joilla ei ollut rakkoja. Niinpä päädyimme käyttämään sukunimenä etenkin länsirannikolla rakkolevästä käytettyä kansankielistä nimeä hauru, johon saatiin mukavasti etuliitteillä kuvaavat lajinimet, rakko- ja itämerenhauru entisten rakkolevän ja kapearakkolevän sijaan.”

Haurusta on puhuttu erityisesti länsirannikolla, mutta idästä huudellaan hatrua ja Uudenkaupungin saaristosta hauteria. Johonkin oli kuitenkin päädyttävä ja hauru valittiin. Rakkolevä on kuitenkin niin vakiintunut nimi, että sitä voi vielä hyvin käyttää rakkohaurun rinnalla. Jos kuitenkin haluaa olla taksonomisesti oikeassa, käyttää haurua.

Tutkija Elina Leskinen Helsingin yliopistosta kertoo myös, että makrolevien nimiä ei siinä mielessä vaihdettu, että aiemmin ei ole ollut nk. virallisia nimiä. Niinpä esimerkiksi Aaltojen alla -kirjassa ja Alger vid Sveriges Östersjökust -kirjassa, joissa kummassakin on makroleville myös suomenkieliset nimet, oli paljon eri nimiä. Mm. nämä teokset olivat pohjana nimistön laatimisessa.

Nyt levien nimet ovat siis virallisia ja sukulaisuussuhteiltaan päteviä. Ensi kesänä voi lähteä metsästämään kureruskosuolta tai ahdinpalleroa Itämerestä tai vuotakelppejä eli Laminaria-ruskoleviä Norjan rannikolta. Tai kuvaamaan pikkuista haurunturkkia (Elachista fucicola) rakkohaurun päältä.

Tästä taulukosta (excel) voit tarkastella useiden makrolevälajien uusia nimiä.

Teksti: Essi Keskinen/Metsähallitus
Yläpalkin kuva: Vihertupsu Chaetophora incrasata, Selkä-Sarvi, Essi Keskinen/Metsähallitus 2013
Taulukko: LUOMUS. Lisätietoa levistä www.luomus.fi

---