Porkkalan hylkypuisto avautui - rakentajat haastavat adoptoimaan hylkyjä
20.9.2018
Vesistöissämme makaa tuhansia orpoja hylkyjä vailla ansaittua hellyyttä ja huolenpitoa. Porkkalaan hylkypuistoa rakentava Träskö-projekti haastaa hylkysukelluksen harrastajat adoptoimaan hylkyjä ja tarjoaa sukellusseurojen ja -yhdistysten käyttöön valmiin projektisuunnitelman sekä neuvontaa.
Harrastesukelluksen kasvattaessa suosiotaan sukelluskohteiden kuluminen on huomattu kaikkialla maailmassa. Suomessa se tarkoittaa myös hylkyjen tuhoutumista. Siksi sukellusseura Nousu, Suomen Meriarkeologinen Seura ja Museovirasto haastavat kaikki hylkysukelluksen harrastajat adoptoimaan hylkyjä suojelukseensa.
Itämeren hylyillä sukelletaan paljon, jolloin ankkurointi ja luvaton kajoaminen hiljalleen tuhoavat niitä. Samalla tuhoutuu ainutlaatuisia meriarkeologisia tietolähteitä. Lääke on kuitenkin lähellä, sillä erillisten ankkuroitumispoijujen perustaminen sekä opastusköysien ja -taulujen asentaminen hylkyihin suojaavat niitä kulumiselta.
Paras esimerkki opasteiden tuomasta suojasta on Helsingin Gustav Adolfin hylkypuisto, joka on säilyttänyt suosionsa kohta 20 vuotta ilman, että hylky olisi siitä juurikaan kärsinyt. Päinvastaisia esimerkkejä ”orpojen” hylkyjen kulumisesta on surullisen paljon.
Porkkalaan Suomen laajin hylkypuisto
Porkkalan Hylkypuiston ajatuksena on paitsi suojata alueen historiallisestikin merkittäviä hylkyjä, myös parantaa itse sukelluskokemusta jakamalla meriarkeologien ja kokeneiden hylkysukeltajien osaamista kaikille hylkypuiston vieraille. Jatkossa vierailijoita odotetaan ympäri maailman, koska virkistyssukeltajien saavutettavissa olevia historiallisia puuhulkyjä ei juuri muualla ole – ainakaan vastaavassa määrin. Hylkyjen suojelemisen rinnalla myös sukellusturvallisuus paranee opastus- ja pintaköysien ansiosta.
Porkkalan Hylkypuisto lähtee rakentumaan Träskön pohjoiselta lahdelta tunnettujen hylkyjen ympärille. Reilu sata metriä pitkälle läntiselle riutalle on haaksirikkoutunut ainakin kolme alusta: Alko 1800-luvulla, Tynnyrihylky ehkä 1600-luvulla ja täysin palasiksi levinnyt Limisaumahylky mahdollisesti jopa vielä varhaisemmalta ajalta. Lisäksi alueella on hylyn osia, jotka eivät näytä sopivan mihinkään näistä hylyistä. Lahden itäpuolella olevan karin juurelta puolestaan löytyy Tykkikylkihylky, joka lienee pala 1700-luvun sotalaivan kyljestä 5–6 metrin matkalta. Kaikkia näitä sukelluskohteita yhdistää merkittävä kuluminen sukellustoiminnan seurauksena.
Alkossa, joka lienee alueen ehjimpänä säilynyt hylky, se näkyy mm. ankkuripelin irtoamisena ja raahautumisena hylyn peräosaan. Tämä on varoittava esimerkki siitä, miksi mitään pintaköysiä ei pidä kiinnittää itse hylkyyn: joku joskus kuitenkin kiinnittää veneensä niihin, jolloin veneen keinunta aallokossa repii hylkyä palasiksi. Tynnyrihylky puolestaan on kärsinyt tahattomasta ankkuroinnista suoraan hylkyyn, jolloin sen peräosa on revennyt kahtia ja styyran puoleinen neljännes raahautunut melkoisesti länteen päin hylystä. Tykkikyljeltä taas lienee jossain vaiheessa viety kokonainen tykki!
Sukellusvaurioista huolimatta nämä hylyt ovat silti edelleen puiston ja sukeltamisen arvoisia. Alko on edelleen loistava kohde aloittelijoille suojaisan sijaintinsa ja matalahkon syvyytensä puolesta. Tynnyrihylyn keula- ja perärangat ovat edelleen komeasti pystyssä, ja sen tulisijan tiilet tai nimensä mukaiset tynnyrit hahmotettavissa lastissa. Viime sukelluksilla taisimme löytää myös osia aluksen rikistä (kahveli tai puomi) parin kymmenen metrin päästä itse hylystä. Tykkikyljelläkin on vielä tallella toinen tykki lavetteineen sekä runsaasti mielenkiintoisia yksityiskohtia.
Hylkypuiston toteutus
Tykkikylki on sen verran pieni hylkykohde, ettei se kaipaa erillistä opastuskierrosta, vaan opastustaulut ovat hylyltä lähtevän nousuköyden ja toisaalta kiinnityspoijulta saapuvan opastusnarun luona ja niissä kuvataan koko kohde. Tykkikylki on sen verran kaukana muista puiston hylyistä, että sille on perustettu oma kiinnityspoiju noin 10 metrin päähän hylystä, koska pohja syvenee nopeasti. Kiinnityspoijua ja sen painoa sijoitettaessa on mietitty myös sukellusprofiilin turvallisuutta: hylyltä pääsee takaisin veneelle ilman jojoilua.
Tynnyrihylky on sukelluskohteena jo sen verran vaativampi ja laajempi, että opastetun hylkykierroksen tekeminen oli paikallaan. Alko ja Tynnyrihylky sijaitsevat vajaan 100 metrin etäisyydellä toisistaan, joten niille voidaan sukeltaa samasta, noin puoleen väliin asennetusta kiinnityspoijusta, josta menee opastusnarut kummallekin hylylle. Tynnyrihylyn opastettu kierros tapahtuu tässä vaiheessa vain itse hylyssä, sillä kauempana sijaitsevien rikin osien kartoitus on vasta aloitettu. Itse hylyssä on kuitenkin paljon nähtävää, ja sinänsä harmillinen ankkurointivauriokin on tuonut uutta esiin, eli nyt voidaan aluksen perän muoto hahmottaa esiin nousseiden pohjatukkien avulla.
Alko on aloittelijankin helpompi hahmottaa laivaksi kuin alueen muut hylyt. Kovalla kalliorinteellä sen kyljet nousevat pohjasta usean metrin korkeuteen ja keula on varsin vaikuttava ilmestys edestäpäin lähestyttäessä. Alkon suhteen emme vielä ole päättäneet, riittävätkö opastaulut nousu- ja opastusköydessä vai vedämmekö sinnekin opastetun hylkykierroksen. Vierailijapalaute varmaan auttaa meitä ratkaisemaan asian ensi kesään mennessä. Rinteessä Alkon alapuolella on ilmeisesti sen kannen osia ja muuta puutavaraa, mutta niidenkin kartoitus on vielä kesken.
Limisaumahylky on todella pahasti hajonnut. Köli ja sikoköli sekä tusina kaarta on toistaiseksi löydetty muutaman aarin kokoiselta alueelta, mutta yksittäisiä kaaria on jopa 100 metrin päässä lahden pohjukassa. Tälle kohteelle tarvitaan ehdottomasti opastettu kierros, mutta se valmistunee vasta ensi kesänä. Ensin on tunnistettava, mitkä osat kuuluvat Tynnyrihylkyyn ja mitkä ovat peräisin tästä limisaumaisesta aluksesta. Lisäksi alueella kummittelee vielä neljäskin Ruotohylyksi tituleerattu hylky.
Porkkalan hylkypuisto verkossa
Hylkypuiston verkkosivujen ensisijaisena tehtävänä on houkutella sukeltajia tutustumaan puistoon ja jakaa tietoa vedenalaisesta kulttuuriperinnöstämme myös niille, jotka eivät sukella. Tätä varten sivuilta löytyy valituista hylyistä varsin paljon kuva- ja videomateriaalia sekä fotogrammetrian avulla tuotetut 3D-mallit koko hylkykohteesta. Vierailijoiden otoksia voidaan niin ikään lisätä hylyn kuvagalleriaan.
'Tärkeänä sukelluskokemuksen parantajana pidämme myös sukellukselle mukaan otettavan opastelevyn tarjoamista. Se helpottaa suunnistamista hylyillä, ja yksityiskohtien nimeämisen avulla sukeltaja ymmärtää, millaisesta hylyn osasta kulloinkin on kyse tai mitä ne kertovat aluksen alkuperästä, mallista ja käyttötarkoituksesta. Opastelevyn voi itse tulostaa verkkosivuilta ja vaikka laminoida muoviin. Sellaisen voi ostaa myös Porkkala Marinen kaupasta tai alueen sukellusliikkeistä.
Hylkypuiston verkkosivuilla pidetään blogia puiston rakennus- ja ylläpitotoiminnasta sekä sen läheisyydessä tapahtuvasta tutkimustoiminnasta. Myös alueen palvelut esitellään omassa osiossaan. Hylkypuiston toivotaan piristävän alueen matkailupalvelutarjontaa sekä mahdollistavan kaupallisesti kannattavat hylkyturismipalvelut.
Haaste sukeltajille: adoptoi hylky
Träskön rannoilta tunnetaan näiden mainittujen hylkyjen lisäksi ainakin puolen tusinaa muuta hylkyä ja lähialueelta vielä lisää. Kunnianhimoinen tavoitteemme olisi saada ne kaikki adoptoitua tavalla tai toisella ja siten taata niiden säilyminen myös seuraaville sukeltajapolville.
Hylkyjen suojelemiseksi haastamme kaikki sukellusseurat ja hylkysukelluksen harrastajat adoptoimaan hylkyjä suojelukseensa. Orvon hylyn adoptoinnin ei aina tarvitse johtaa suurisuuntaiseen hylkypuistoprojektiin, vaan pienikin työ on kaunista.
Hylkyjen adoptointi toimii monella tasolla. Toisaalta vähennetään kaikkein tuhoisimpia eli ankkuroinnista johtuvia vaurioita hylyille, toisaalta parannetaan sukeltajien kokemusta hylyillä niin, että niiden arvo ainutlaatuisina sukelluskohteina ymmärretään, eikä hylkyjä kuluteta keräämällä satunnaisia matkamuistoja. Hylyn kalustaminen varsinaiseksi puistoksi opasteineen kaikkineen tuo myös lisää uusia harrastajia ja aktivoi vanhoja – julkisuudesta nyt puhumattakaan.
Mitä adoptointi vaatii?
Hylyn adoptointi vaatii lähinnä rakkautta lajiin ja motivaatiota. Taloudellisesti adoptointi on edullista. Tärkein askel on oikein sijoitetun pintapoijun asentaminen. Kunnollinen pintapoiju asetuksen mukaisilla lipuilla ja erillisellä pohjapainolla varustettuna suojaa hylkyä tahattomilta ankkuroinneilta merkittävästi. Lippupoijun saa alle parilla kympillä, pohjapainoiksi soveltuvia 25 litran kanistereita ilmaiseksi autopesuasemilta ja kiipeilykeskuksista käytettyjä köysiä. Tarkemmat ohjeet toimivasta rikauksesta eli poijun asentamisesta löytyy Träskö-projektin blogista.
Myös Suomen Meriarkeologiselta Seuralta saa apua oman projektin suunnitteluun ja toteutukseen. Seuran jäseneksi pääsee muutamalla kympillä vuodessa. Hylyt.net tarjoaa jo mainion alustan adoptoiduista hylyistä tiedottamiseen. Myös Museoviraston hallinnoimassa hylkyrekisterissä ollaan aina kiitollisia historiallisten hylkyjen tilaan ja tarkkaan sijaintiin liittyvistä tiedoista.
Hylyille voi luoda omia englanninkielisiäkin sivuja kansainvälisen mielenkiinnon herättämiseksi. Suomen ainutlaatuinen hylkykokoelma on tuotteistettavissa kansainvälisen tason sukelluskohteeksi lähes Scapa Flown tai Truk Lagoonin tapaan, koska mm. sukelluslamppujen kehitys viime vuosina on oleellisesti muuttanut vanhoja käsityksiä Suomessa sukeltamisen haasteista. Niinpä Porkkalan hylkypuistonkin verkkosivuja tehdään ensisijaisesti englanniksi, jotta voimme saada myös kansainvälistä julkisuutta hankkeelle. Suomenkielinen opastus löytyy toistaiseksi hylkypuiston Facebook-sivulta.
Teksti: Markku Luoto
Kuvat: Topi Sellman, Markku Luoto
