Sukelluspioneeri oli mukana harrastustoiminnassa 62 vuotta
Faktori Vesa Eronen menehtyi kotitapaturman jälkeen Jyväskylässä 24.11.2020. Hän oli syntynyt nykyisen itärajamme takana Sortavalassa 9.6.1938. Jo vauvana synnyinpaikkakunnalla Vesan elämässä oli dramatiikkaa, sillä hän oli menettää henkensä räjähdysonnettomuudessa.
Karjalasta Vesa päätyi 1940-luvun lopulla vanhempiensa mukana Jyväskylään, josta tuli evakkoperheen kotikaupunki. Opinahjoina olivat Cygnaeuksen koulu ja sitten Lyseo ennen ammattikoulun kirjanpainajalinjaa.
Opintojen jälkeen Vesalle avautui ura kirjanpainaja-faktorina Gummeruksella Jyväskylässä. Painotyössä Vesan ystäväpiiri laajeni Kalle Päätaloon ja muihin kirjailijoihin. Gummerusta seurasi palvelu kirjapainotarvikkeiden maanlaajuisena myyntiedustajana Hoechst Fennicassa ja lopulta alan opettajana ammattikoulussa Jyväskylässä.
Ennen työuraa kilpauintitausta oli auttanut Vesaa pääsemään Merivoimien Sukeltajakurssille numero 5 ja valmistumaan raivaajasukeltajaksi Turussa 1958. Asevelvollisuuden jälkeen Vesa palasi Jyväskylään, jossa hänestä tuli laivastopalvelunsa myötä sekä järvipelastus- että harrastesukellustoiminnan uranuurtaja.
Vesa oli mm. perustamassa Pohjois-Päijänteen Järviosastoa 1962. Osaston alaisen sukellusjaos Sammakoiden perustavan palaverin hän kutsui kokoon 1968 oltuaan aluksi etäjäsenenä hämeenlinnalaisessa Ahveniston Vesipedot -kerhossa.
Myös maanlaajuista Urheilusukeltaja-lehteä, nykyisen Sukeltajan edeltäjää, Vesa teki toimitussihteerinä. Liiton ensimmäisiä luokkatarkastajiakin mies oli. Jyväskyläläisille Vesa tuli kuitenkin parhaiten tunnetuksi jokakeväisen Päijänteen järvipäivät -veneilytapahtuman pitkäaikaisena kuuluttajana 1970-luvun alusta alkaen. Sukellustakin tapahtumassa yleensä esiteltiin.
Kihlattunsa Mallan kanssa Vesa meni naimisiin 1959. Tulevina vuosina avioparia yhdisti juuri järvipelastustoiminta sekä laulu Jyväskylän Studiokuorossa. Perheeseen syntyi 1960-luvulla kaksi lasta: Petri ja Annamari.
Terveysongelmat pysäyttivät Vesan hänen ollessaan 30-vuotias. Samoissa syöpähoidossa Sädesairaalassa oli yhtä aikaa kahdeksan miestä. Vain Vesa selvisi hengissä. Suuri koettelemus Vesalle oli myös hänen poikansa Petrin ennenaikainen kuolema 1996.
2010-luvun alussa Vesa puolestaan joutui isoon selkäleikkaukseen, ja vähän myöhemmin hänellä todettiin keuhkofibroosi. Vaimo Mallan ryhtyminen omaishoitajaksi auttoi miestä säilyttämään positiivisen elämänasenteen ja syvensi suhdetta. Avioliitto oli Vesan poismenon hetkellä kestänyt 61 vuotta.
Eläkevuosiin Vesalle toivat iloa monet matkat Viroon, Pohjois-Norjaan sekä Borstöhön Suomenlahdelle. Myös sukellusharrastuksen kehitystä alan konkari seurasi tarkkaan elämänsä loppuun asti. Ystävät muistelevatkin Vesaa vilkkaana ja huumorintajuisena seuramiehenä, joka oli monessa mukana.
Vesa Eroseen liittyviin rempseisiin tarinoihin kuuluu uponneen perämoottorin etsintä keskisuomalaisella järvellä. Vesan ei tarvinnut sukeltaa ollenkaan, kun moottori yllättäen tarttui etsintäveneen ankkuriin. Tämän kirjoittaja puolestaan sai työpaikkaansa Saint Lucian saarivaltioon Vesalta 1995 uudelleenlähetetyn kirjeen, joka tuli perille kirjekuoren päälle luonnostellun Karibianmeren kartan opastamana. Vesa oli sen piirtänyt, koska Suomen Posti ei ollut tiennyt Saint Lucian valtion olemassaolosta ja oli palauttanut lähettäjälle kirjeen alkuperäisen kappaleen.
Teksti: Erkki Siirilä, kirjoittaja on Vesa Erosen sukellustoveri
Kuva: Erkki Siirilä
