Henrik Rosenius 80 vuotta tammikuussa 2018
Henrik Rosenius, Tammisaari, eläintieteen maisteri
Sukellusharrastukseni alkoi vuonna 1958, jolloin ystäväni Raimo Sarkio sytytti kipinän.
Mistä perusvälineet hankittiin, en muista, mutta sukelsimme altaassa alkukevään aikana, ja sain pian kokea Raimon Dräger-laitteita. Hänellä oli muistaakseni AGA-hengityslaitteet. Seurasi merisukelluksia ja pian sain sukelluskoulutustakin. Raimon tuttavat toimivat opettajina.
Urheilusukeltajia oli silloin Suomessa vain kourallinen ja minut opetti (ainakin) Ora Patoharju, Per-Olov Jansson ja Boris Winterhalter. Pian sain hankittua hienon Mistral-regulaattorin Marseillesta, Ranskasta ja Optomec-firmasta Helsingissä ostin paineilmapullot 2 x 7 litraa. Optomecin välityksellä hankin myös alkeellisen kuivapuvun. Keväällä 1959 liimasin itse Boba Winterhalterin kanssa ensimmäisen märkäpukuni.
Boban kanssa olimme sitten monta vuotta kesäisin Muinaistieteellisen Toimikunnan työssä vedenalaisen arkeologian saralla. Siihen sisältyi hylkyjen etsintää ja kartoitusta sekä Kotkan Ruotsinsalmen sukellusleirien johtamista vuosina 1961–1964 ja ajoittain myöhemminkin.
Henrik Rosenius (toinen vasemmalta) hoitamassa työtehtävää sukeltajien kanssa vuonna 1964.
Siihen aikaan toimi valtionarkeologina professori Nils Cleve. Hän auttoi meitä kaikin tavoin ja järjesti monena vuonna meriarkeologian sukellusleirejä. Hän on ilman muuta ansainnut kunnianimen Suomen meriarkeologian isänä.
1960-luvulla tuli uusi harrastukseni sukelluskalastus kuvaan ja tuloksena olikin viisi SM-voittoa ja kaksi PM-mestaruutta. Vuonna 1967 oli Suomella nelihenkinen joukkue Kuuban MM-kilpailuissa. Vaikka olosuhteet olivat meille aivan vieraita ja uusia, saavutimme sijan 49 sadan osanottajan joukossa.
Siinä ohella toimin monta vuotta kouluttajana ja sukelluskerhojen (Urheilusukeltajat ja Barracuda) sekä Liiton johtoryhmissä. Suurin saavutukseni taisi olla vuonna 1973, jolloin pääsimme SVUL:n jäseneksi ollessani Urheilusukeltajaliiton puheenjohtajana.
”Kun aloittaa varhain, ehtii tekemään paljon” pätee myöskin sukellusuraani, ja minulla oli onni päästä urheilusukelluksen kehityksessä Suomessa mukaan lähes alusta. Opintojeni myötä eläintieteen saralla pääsin Helsingin Yliopiston Tvärminnen eläintieteen laitoksella tekemään gradutyöni sukeltamalla (aiheena sinisimpukka). Tämä gradutyö oli Suomessa ensimmäinen, joka tehtiin sukeltamalla.
Valmistuttuani toimin sitten monta vuotta kesäisin laitoksen sukellusopettajana. Lähes 70 vuoden aikana kehitys on ollut huimaa. Nyt Suomessa toimii 127 kerhoa ja rekisteröityjä sukeltajia on noin 10 000!
