Ohjaajat esittelyssä
Kuuttiohjaaja Sanna Kokkonen, Espoo
Kauanko olet sukeltanut ja ollut kuuttiohjaajana?
Sukelluksen olen aloittanut jo ihan pienenä, muistaakseni vuonna 1994, espoolaisessa Nousussa isän mukana. Siitä olen hiljalleen kasvanut sitten norppatoiminnan myötä ensin norppaohjaajaksi ja viime keväänä vietin jo kuuttiohjaajaurani kymmenvuotispäivää.
Mitä ohjaaminen antaa sinulle?
Minulle tarjottiin mahdollisuutta päästä kurssille 18 vuotta täytettyäni, enkä hetkeäkään aikaillut tarttua siihen. Toisaalta näin ohjaajakoulutuksissa myös mahdollisuuden tukea tulevaisuuden työskentelyhaaveitani, sillä tiesin sen olevan hieno meriitti nuoren ansioluettelossakin. Mielettömiä kokemuksia ja ihmissuhteita on ohjauksen kautta saatu!
Paljonko käytät harrastukseen aikaa esim. kuukaudessa?
Tällä hetkellä olen tauolla äitiysloman vuoksi. Aiemmin tuli käytettyä ehkä 2–4 tuntia kuukaudessa kuutteihin, mihin sisältyy ohjelmoiden ideointia ja itse ohjausta. Aktiivisempina vuosina, eli ennen omia lapsia, tuli käytettyä kyllä paljon enemmän!
Kerro joku kiva muisto kuuttiohjaajan uraltasi.
Meillä kävi treeneissä eräs pieni tyttö, jolla oli samassa ryhmässä myös veljensä. Tyttö oli aika arka ja pelokas, eikä oikein aina halunnut tulla ohjatuksi. Meidän välillä kuitenkin synkkasi, ja erään hallivuoron jälkeen äiti halusikin vielä tulla erikseen kiittämään, miten olin ottanut hänen tyttärensä niin kivasti huomioon. Äiti sai samalla annettua isoveljelle tärkeää kahdenkeskistä aikaa, kun tuo tyttö teki harjoituksia minun sylissäni. Lasten vilpitön ilo ja onnistumisen kokemukset on kyllä parhaita palautteita, niitä onneksi saa kokea usein!
Millainen tyyppi sopii kuuttiohjaajaksi?
Heittäytyjä. Lapset, etenkin kuutti-ikäiset kun saattavat olla yhdellä kertaa aivan jääräpäisellä tuulella, eikä heitä kiinnosta mikään. Aina ei innostaminen onnistu, ja se on ihan okei, lasten ehdoilla kuitenkin mennään. Täytyy myös uskaltaa rohkeasti ohjata sekä lasta että hänen mukanaan olevaa aikuista, vaikka aikuisen ohjaaminen voikin olla pelottavaa, jos on itse nuorempi.
Norppaohjaaja Anna Helander, Rauma
Kauanko olet harrastanut norppatoimintaa ja ollut ohjaajana?
Olen ollut Rauman Laitesukeltajien toiminnassa mukana vuodesta 2009, ja minusta tuli norppien apuohjaaja vuonna 2014. Vanhempani harrastivat sukellusta ja sen kautta kuulivat norppatoiminnasta. Veljeni halusi aloittaa ja pikkusiskona tietenkin olin heti mukana.
Miksi ryhdyit ohjaajaksi, mitä se antaa sinulle?
Pienempänä aina ihailin ohjaajia ja nuorten toimintaa, tottakai halusin mukaan! Ohjaajana olo antaa hyvää fiilistä ja hallille on aina kiva mennä.
Paljonko käytät aikaa tähän esimerkiksi kuukaudessa?
Aikaa ei toiminta kummemmin vie. Jos on ralleja tai kesäleirejä, niin niihin täytyy aikaa laittaa enemmän, mutta normaalit harjoitukset menevät pienillä muistiinpanoilla ja suunnittelulla.
Kerro joku kiva muisto ohjaajan uraltasi.
Viime vuoden lokakuussa sain suunnitella ja järjestää muiden ohjaajien avustamana halloween-teemaista rallia, se oli hauskaa!
Millainen tyyppi sopii norppaohjaajaksi?
Mielestäni kaikki sopivat tähän! Erilaiset persoonat ovat vain plussaa. Jos pitää positiivisen mielen ja on avoin kaikelle niin hyvinhän se menee.
Snorkkelisukelluskouluttaja Antti Jormanainen, Seinäjoki
Miten sinusta tuli snorkkelisukelluskouluttaja?
Olen toiminut monta vuotta Lakeuden sukeltajissa laitesukelluskouluttajana, ja vaihdoin painopistettä snorkkelisukelluskouluttajaksi muutama vuosi sitten.
Mitä kouluttajana toimiminen antaa sinulle?
Sukellustaitojen oppiminen ja ylläpitäminen on jatkuva prosessi, jossa ei koskaan tule valmiiksi mutta jossa voi aina tulla paremmaksi. Opettaminen on paras tapa oppia ja ylläpitää näitä taitoja. Minusta on hauskaa oppia uusia taitoja ja pyrin välittämään tämän myös oppilaille. Lisäksi kursseilla tapaa aina mukavia tyyppejä.
Kerro joku kiva muisto tähän liittyen.
Omalla snorkkelisukelluskouluttajakurssillani oli mahtava ryhmähenki. Mitä vaativampia olivat kouluttajien harjoitteet, sitä tiiviimmäksi hitsautui porukkamme. Olin itse suhteellisen kokematon snorkkelisukeltaja, ja opin kurssikavereilta vähintään yhtä paljon kuin opettajiltakin. Terveisiä Konstalle, Juusolle, Rikulle, Tuomolle ja Valtterille. Törmäillään taas.
Millainen tyyppi mielestäsi sopii snorkkelisukelluskouluttajaksi?
Terveellä maalaisjärjellä pääsee pitkälle. Halu oppia ja kehittää omaa osaamistaan vievät jo pidemmälle. Ennen kaikkea täytyy kuitenkin olla aidosti kiinnostunut ihmisistä ja pyrkiä löytämään keino, jolla jokaisen oppilaan saa yrittämään parhaansa. Tinkimätön ja reilu pitää olla ja huumorintajusta ei ole haittaa.
